Ukri Merikanto -- Reliefi -- 2004 -- ter�s

Ukri Merikanto -- Virta -- 2003-04 -- graniitti

Kun lintu tulee olalle

UKRI MERIKANTO on pitk�n linjan jatkaja � �er��ll� tavalla viimeisi�, kuten h�n itse toteaa. H�nelle riitt�v�t modernistisen veistotaiteen perusklassiset teemat: ehdoton kolmiulotteisuus ja tilaan liittyv�t ongelmat. Aiheet ovat ikuisia ja suuria mutta samalla my�s yleisi�, kaikkien koettavissa olevia: paino ja painottomuus, l�heisyys ja et�isyys, tasapaino ja ristiriita sek� erilaiset j�nnitteet.

Merikannon teemat saattavat kytkeyty� musiikkiin, kirjallisuuteen tai luontoon, mutta h�n ei kuvita eik� ty�skentele havainnon pohjalta. H�n ei ajattele figuratiivisesti vaan modernismille tutun muodon abstrahoimisen lis�ksi my�s ajatusta abstrahoiden; esimerkiksi Hamlet-sarjassa h�n on tavoitellut Shakespearen kuvittamisen sijaan sit� �asioiden kyseenalaistamista ja tasapainon ��rirajojen hakemista�, jonka Shakespeare tekee � Merikanto n�kee Hamletissa �jotain sellaista ikuista, jota t�ss� maailmassa kerta kaikkiaan on�.

Veistoksen ankarat reunaehdot antavat taiteilijalle loputtoman haasteen. Sama koskee luonnollisesti erilaisia materiaaleja: ter�st�, pronssia ja kive� � tai itse asiassa kisi�, koska ovathan esimerkiksi diabaasi ja marmori t�ysin erilaisia k�ytt�ytymiselt��n ja luonteeltaan. Mutta olipa materiaali mit� tahansa, ei muodonanto saa olla j�hmeytt�mist�: liikkumattomaan aineeseen on kyett�v� �luomaan tapahtuma tai tapahtumia�. Merikanto suhtautuukin liikkeeseen ��rimm�isen kunnioittavasti � h�nen mukaansa onnistuneessa veistoksessa �n�kyy ollut ja oleva�. Liike syntyy vaikkapa muotojen ristiriitaisuuksien kautta, mutta kyseess� ovat my�s teoksen yksitt�iset elementit ja niiden yhteisvaikutuksen ylitt�v� ulottuvuus: ihmisen eletty ja koettu el�m� sek� luonnossa ett� historian kulussa. My�sk��n konventionaalisesti annettavat symboliset arvot eiv�t riit�. �Lintu� voi kuvata vapauden kaipuutta, mutta Merikannon sanoin se ei riit�: �Linnussa on kaikki�. Linnussa yhdistyv�t sek� luonto ett� kulttuurihistoria, ja Merikannolle lintu onkin kuin tarkovskilainen kosketus: �Kun lintu tulee olalle, seh�n on suurinta, mit� ihmiselle voi tapahtua.� Taiteen kommunikatiivisuutta ajatellen voisi kuvitella, ett� veistoksen kanssa syntynyt v�l�ht�v� hetki on parhaimmillaan juuri t�llainen tarkovskilainen kosketus.

Vaikka Merikanto on luonnon rakastaja � jo lapsuudestaan vietetyist� Pohjois-Karjalan kesist� alkaen � ei h�nen teemoistaan kannata hakea liikaa havaintoon liittyvi� elementtej�. H�nen mukaansa tuntuu k�yh�lt� sanoa, ett� jokin veistoksellinen elementti on esimerkiksi kuvattavissa �aalloksi� tai �purjeeksi�, se saattaa sen sijaan olla pikemminkin �el�v� tai �karkaava�. Luonnon sijaan suurin vaikutus Merikannon tuotantoon on kuitenkin musiikilla, jota h�n seuraa aktiivisesti ja kuuntelee p�ivitt�in. Ihan kuin kirjallisuuden suhteen, h�n ei kuitenkaan kuvita teemoja vaan pikemminkin �n�kee musiikin�. Prosessi on osin tunnepohjainen ja intuitiivinen, mutta toisinaan my�s analyyttisempi: tiettyjen tahtien erilaisten tulkintojen tuottamaa rakenteellista ajattelua, joka saattaa v�litty� veistokseen er��nlaisen transponoinnin kautta. Veistos toimii my�s analogisesti musiikin tavoin t�ytt�ess��n tilaa, ja veistos voi yksitt�isen� elementtin� toimia my�s musiikin elementtien tavoin aksentoivana. Ei ole lainkaan merkillist�, ett� musiikin n�kev� Merikanto toteaa ilkikurisesti mutta silti tosissaan: �Jos olisin kapellimestari, veist�isin johtamaani.�

Otso Kantokorpi

GALLERIA SCULPTOR