Petri Kaverma
PURETTU - esineit� ja kertomuksia
Olen l�hi�poika. Kontula on l�heinen ja tuttu lapsuuden maisemani ja 'j�nk�ni'. Se on kasvupohjani, joka teki minusta sen, mik� olen. Minun on joskus annettu ymm�rt��, ettei l�hi�menneisyydell� tarvitse ylpeill�, sit� ei ehk� kannata liitt�� matrikkelitietoihin eik� se taida kelvata edes taiteilijaidentiteetin rakennusmateriaaliksi. En kuulu mihink��n enk� ole kotoisin mist��n. Siit� huolimatta l�hi� on minun maisemani ja keskeinen osa ihmiseksi ja taiteilijaksi kasvamistani.
Purettu -teeman kautta hahmotan eletty� el�m��ni, muistojani sek� menneiden sukupolvien kohtaloita. L�hi(�)menneisyyteni kautta joudun palaamaan isovanhempieni kadotettuun maisemaan, Viipuriin, jonne j�i kaikki muu paitsi Irja-mummon ristipistoty�. Viipuri on mielikuvitukseni Eldorado. Ymm�rr�n, ett� sukumme kohtalot kietoutuvat heid�n kokemiensa traagisten tapahtumien ymp�rille mutta en t�ysin voi k�sitt��, mit� kaikkea se on merkinnyt ja yh� merkitsee. Olen sokea n�ille asioille - kokemukset ovat ehk� niin kipeit� ja koteloituneet niin syv�lle sukumme ja minun tajuntaani, ettei niiden esiin tuominen kovin selke�sti ole edes mahdollista.
Henkil�kohtaiset pohdinnat laajenevat kohti yleisempi� teemoja: kielen ja kuvien ymm�rt�mist�. K�sit�mmek� sen, mink� n�emme ja havaitsemme? Katselemme ymp�rist�� kuin vastasyntyneet tajuamatta mittasuhteita ja lainalaisuuksia. Lapsi katselee kuvia ja k�sitt�� vain sen, mink� n�kee. Sattumanvaraisia esineit� ja huonekaluja. Vasta ymm�rrys ajan kulumisesta, historiasta ja el�m�n rajallisuudesta saa h�net kenties ymm�rt�m��n, ett� kuvat ovat yhden el�m�n p��tepisteest�. �itini koti Pietarissa. Siin� kunnossa, mihin se j�i h�nen l�hdetty��n viimeisen kerran t�ihins�: purukumi p�yd�ll�, vaatteet silitt�m�tt�.
N�yttelyn teoksia tehdess�ni olen j�lleen lapsen uteliaisuudella leikannut maton hapsut kuvitellen niiden kasvavan takaisin. Palaan siihen lyhyeen tajunnan hetkeen kun vanhempani tekev�t minulle selv�ksi tekoni lopullisuuden. Mink�laisia hapsuja niist� on kasvanut nyt kun katselen maailmaa aikuisena? Kuusi vuotta ehti kulua viimeisest� yksityisn�yttelyst�ni. Uusi jakso el�m�ss�ni on nyt alkamassa - taiteilijana ja keski-ik�isen� miehen�. V�rit v�henev�t, on harmaampaa, mutta my�s yksinkertaisempaa. T�ytyy hajottaa ja purkaa, jotta jotain merkitt�v�� uutta syntyisi.