Galleria Sculptor juhlii kahtakymment�viitt� elinvuottaan ja sit� juhlistamassa on sellaista, joka sopivasti samalla katsoo v�h�n taakse p�in ja on silti aivan tuoretta.

Kuvanveist�j� Markus Copperin uusin teos perustuu nelj� vuotta sitten tapahtuneeseen, ven�l�isen Kursk-sukellusveneen uppoamiseen. T�m� oli vain yksi onnettomuusuutinen satojen joukossa. mutta silti on helppo ymm�rt��, ett� se kollektiivisessa tietoisuudessa oli enemm�n kuin mik� tahansa onnettomuus, se oli merkki: ihmiset ovat j��neet satimeen huipputeknologisen ��rimm�isen tuholaitteen, voimakoneen sis�lle, suunnattomiin syvyyksiin. Mit��n toivoa ei ole.

T�llaisesta tapauksesta muistuttaminen sopii l�ht�kohdaksi Markus Copperin suurten eleiden ja suurten symbolien taiteeseen.

Muistuttavathan Copperin teokset kuitenkin katsojaa aina my�s siit�, ett� ne ovat itse suurt�it�, kovasti ty�t�, aikaa ja materiaaliakin vaatineita. Jos teoksen silkka tekeminen kest�� vuoden tai pari on melko selv�� ettei sill� v�litt�isi en�� mit��n kovin pient� ilmaista. Siksi Copperin uusimmastakin ty�st� on varsin luontevaa l�yt�� ja ajatella syv�llisi� ja raskaita. Sellainen on uponnut ydinsukellusvenekin: syv�ll� ja raskas.

Copperin veistokset ovat nekin yleens� sukellusveneen lailla laitteita, omanlaisiaan suurtehokoneita

Markus Copper on taiteilijahahmonakin v�h�n kuin omatekoinen el�m�n ja kuoleman herra, romantiikan ajan keksint�: hullu professori, joka rakentaa el�v�� konetta, eloon her��v�� patsasta, mutta kumminkin nykyihmisen� piinallisen tietoisena siit�, ettei tuommoinen ajatus kehityksest� ja ylivoimasta ole muuta kuin askel kohti tuhoa, koneet eiv�t tuotakaan mit��n suoranaista hy�ty�. T�m�n tuhoon vihjaamisen tai koneiden hy�dytt�myyden ansiosta Copperia on nyky��n kernaasti tulkittu ekologisten teemojen taiteilijana.

Silti juuri Copperin laitteiden ylpe� konemaisuutensa n�ytt�minen ja n�kyv� materiaalisuus ja niit� ymp�r�iv�t suunnitelmapiirrokset- johtavat ajatukset ihmettelem��n yleens�kin kaikenlaisia toimivia j�rjestelmi�, joista isoimmalla, luonnolla, ei ole mit��n tarkoitusta tai tavoitetta. Teknologialla sen sijaan tuntuu olevan t�llainen tarkoitus, p��m��r�llisyys: jos ei lopultakaan mit��n muuta, niin ainakin poistaa tuo h�iritsev�sti merkityst� vailla oleva luonto ja saattaa koko olemisen piiri hy�dyn ja laskelmallisuuden my�t� jonkinlaisen merkityksen alaiseksi.

Copperin taidekoneet k��nt�v�t tuon ajattelun p��laelleen ne kun eiv�t tuota hy�ty�, vaan tuutin t�ydelt� symboliikkaa, merkityksellisyyden tunnetta ilman hy�dyn rasitetta.

T�m�n ohella usein syntyy kuvanveistoksi poikkeuksellisen korostunut katsojan fyysinen reaktio ��neen, valoon, liikkeeseen tai tilan ja koon havaintoon. Tuossa reaktiossa ilmeneekin kaikkein t�rkein, merkityksellisin, tarkoituksellisin ja lopullisin tavoite: muistikuva siit�, ett� oli sent��n hetken hengiss�, maailmassa. Siin� on jo komeutta, ja tuo komeus voi riitt�� mielekkyydeksi.

Miten t�llainen vehkeily sitten sopii t�h�n Sculptorin kuvanveiston juhlaan?

Ehk� siten, ett� vaikka kuvanveisto on tietysti nyky��n monitahoista, esimerkiksi h�vi�v��, kevytt� tai vihjaavaa, niin ehk� se siltikin on perusjuoneltaan jykev��. Veistos, veistetty kuva, tuntuu viel� j�rki-ihmisenkin mielest� sis�lt�v�n voimaa, j��nn�ksen� niist� kuvista joita ihmiset hakkasivat jumalilleen asuinsijoiksi. Copperin teokset, uudenaikaisen rajoja ylitt�vin�, liikkuvina ja koneellisina, tuntuvat sis�lt�v�n varsin paljon tuota pyh�� voimaa, toisinaan jopa pyh�� vihaa. Veistosta vaistomaisesti v�h�n niin kuin kunnioittaa, hakeehan veistotaide oman merkityksens� materiansa kautta, kuten mekin.

Pessi Rautio
taidekriitikko

GALLERIA SCULPTOR